Kirjoitetaan luovasti tekoälyn avulla
Tämä kolumni on julkaistu Suur-Jyväskylän Lehdessä maaliskuussa 2023.
Opin viimeviikkoisessa ProComin webinaarissa uuden käsitteen. Tekoälyn tuottaman sisällön vastakohta on “luomusisältö”, jota tehdään kynällä paperiin. Sanot ehkä, ettet sinä ole tekoälyä omiin sisältöihisi vielä käyttänyt, mutta todennäköisesti hyödynnät kuitenkin oikolukua, ja ehkä olet myös kääntänyt tekstejä kieleltä toiselle. Pian tekoäly on yhä suuremmassa roolissa käyttämissäsi työkaluissa, kuten vaikka Microsoft Officessa tai Canvassa.
Olemme nähneet jo toinen toistaan huikeampia tekoälykuvia, mutta voisiko tekoäly kirjoittaa myös luovia tekstejä, novelleja tai kolumneja? Toki! Mutta vaikka sen tuottama teksti olisi virheetöntä ja sujuvaa, se ei pysty ainakaan vielä tuomaan tekstiin samanlaista vetoavuutta kuin ihminen. Chat GPT:n mukaan tekoälyn kirjoittama teksti “voi vaikuttaa tylsältä tai tunteettomalta”, sillä siitä puuttuu ihmisen kieleen liittyvät piirteet: “monimutkaisuus ja epämääräisyys, huumori, sarkasmi ja monimutkaiset kielikuvat.” Ihmisen vahvuuksia ovat erityisesti muistot ja kokemukset, joista osaamme kertoa samaistuttavasti.
Ei voi muuta kuin ihailla entisaikojen kirjailijoita ja runoilijoita, jotka kirjoittivat teoksensa kynällä tai kirjoituskoneella. Vaikka arvostamme edelleenkin näitä luomusisältöjä, harva sellaista tahtoo itse luoda. Lisääntyvä tekoäly tekee meistä entistäkin laiskempia. Esimerkiksi esiintyjä voi pyytää tekoälyltä puheen haluamastaan aiheesta ja muokata sen nopeasti omaan suuhunsa sopivaksi termejä vaihtamalla ja henkilökohtaisia kokemuksia lisäämällä. Sopii siis miettiä, kannattaako koko puhe rakentaa alusta asti itse, kun tekoälyn avulla se sujuu huomattavasti nopeammin. Säästetyn ajan voi käyttää vaikka retoriikan opiskeluun, runojen lukemiseen tai ympäristön ja ilmiöiden havainnointiin. Kun tekoäly pesee meidät tehokkuudessa, ainoa tapa erottua on luovuuden vaaliminen ja inhimillisten kokemusten kerääminen.
Tekoälyaikakauden äärellä siihen liittyvät käytännöt mietityttävät. Pitäisikö esimerkiksi tekstiin merkitä sen luomuaste prosentteina? Vai onko tekoälyn käyttö kohta yhtä itsestäänselvä kuin oikoluvun hyödyntäminen? Yleensä olen pyytänyt lähipiirini ihmisiltä palautetta kolumneistani, mutta tällä kertaa sain apua myös tekoälyltä. Se ehdotti muutoksia esimerkiksi sanavalintoihin ja lauserakenteisiin ja toivoi käytännön esimerkkejä. Ihmisiin verrattuna se on hyvin kärsivällinen. Tarkkana olin siinä, etten siivoa tekstistä omaa persoonaani. Tekoäly auttoi myös otsikoinnissa, mutta viimeinen sana oli minulla.