Yhteisömanagerin arkea ja juhlaa

Tämä kolumni on julkaistu alunperin Suur-Jyväskylän Lehdessä 23.11.2016.

johanna_janhonen_suur_jyvaskylan_lehti

Järjestän jo kuudetta kertaa amerikkalaisen CMAD-teemapäivän ympärille syntynyttä CMADFI-tapahtumaa (Community Manager Appreciation Day in Finland). Vietämme yhteisömanagereille omistettua päivää suureellisemmin kuin missään muualla maailmassa: järjestämme yhteisöllisesti koko päivän seminaarin 23. tammikuuta Tampereen yliopistolla. Päivä alkaa kello kahdeksalta chatilla, jossa puhutaan somenhallintavälineistä. Seminaarin jälkeen taas livetwiittaamme Tampereen Työväen Teatterissa Mielensäpahoittajan Suomi -näytelmän harjoituksia yli sadan hengen voimin. Olemme siis aamusta iltaan somessa! Kokopäiväsometus on monelle yhteisömanagerille myös arkea ja siksi päivä onkin meille niin tärkeä – kerrankin pääsemme tapaamaan muita yhteisömanagereita myös livenä!

Kun kerron tapahtumasta, ihmiset nostavat kulmakarvojaan – mikä ihmeen yhteisömanageri? Titteli on monelle vieras, mutta rooli sen sijaan käytännössä hyvinkin tuttu. Saatamme kuulua useisiin Facebook- tai LinkedIn-ryhmiin ja Instagramissa voimme seurata tiliä, joka järjestää kuvahaasteita tai -kilpailuja. Kaikkien näiden takana on yhteisömanageri.

Toisaalta yhteisömanagerointia pidetään usein markkinointiin liittyvänä asiana, vaikka sitä tapahtuu myös yrityksen sisällä. Hyvät johtajat osaavat osallistaa alaisiaan niin livenä kuin erilaisten nettipalveluidenkin avulla. Ja jotkut yhteisömanageroivat huomaamattomasti myös omia työkavereitaan.

Useimmat ryhmät jäävät kooltaan pieniksi ja aktiivisuudeltaan vaisuiksi. Aktiivisen ryhmän ylläpitäminen taas käy melkein työstä ja kun sitä hoidetaan oman työn ohella, ei ole ihme, jos yhteisömanagerilta menee joskus hermot. Yhteisömanagerin mielestä ryhmäläiset käyttäytyvät ajattelemattomasti, rikkovat ryhmän sääntöjä ja ovat jatkuvasti yhteisömanagerin kimpussa. Eikä juuri kukaan heistä muista kiittää häntä siitä työstä, jota hän ryhmän eteen tekee! Siksi fiksut yhteisömanagerit hankkivatkin itselleen kollegoita, joiden kanssa he pääsevät purkamaan paineitaan ja keksimään uusia metkuja, joilla osallistaa yhteisöään.

Ryhmässä saattaa olla niin sanotut kirjoittamattomat säännöt, joita yhteisömanageripolo yrittää valvoa: sallitaanko vihapuhe, kiroilu, toisten nimittely, omien tuotteiden mainostus tai keskustelut, jotka eivät liity millään lailla ryhmän aiheeseen. Sääntöjen kirjoittaminen voisi olla hyvä idea!

Jos sinä kuulut yhteisöön, jossa on toimivat säännöt ja leppoisa, kannustava ilmapiiri, älä odota tammikuuhun, vaan kiitä sen vetäjää jo tänään!

Heräsikö ajatuksia? Lue lisää