Someton syyskuu
Tämä kolumni on julkaistu alunperin Suur-Jyväskylän Lehdessä 12.9.2018.
Briteissä vietetään nyt sometonta syyskuuta. Haasteen takana on terveysjärjestö Royal Society for Public Health, joka on huolissaan somen negatiivisista vaikutuksista. Järjestön tutkimusten mukaan some on lisännyt nuorten ahdistuneisuutta, masennusta ja uniongelmia. Somessa on nettikiusaamista ja se saa miettimään sitä, kelpaanko sellaisena kuin olen. Ilmiö ei ole toki uusi, onhan mediaakin parjattu siitä, miten se vaikuttaa ihmisten käsityksiin omasta kehosta, mutta nyt omaa viehätysvoimaa voi testata entistä helpommin: montakohan tykkäystä saan tänään…
Ja vaikka somen vaikutuksista nuoriin ollaan erityisen huolissaan, ei se tarkoita sitä, että aikuiset olisivat immuuneja somen haitoille. Esimerkiksi Eero Milonoff kertoi hiljattain Helsingin Sanomissa, miksi hän lakkasi käyttämästä somea. ”Koin, että se ajoi minut kauas omasta itsestäni, jonnekin levottomuuden ja jatkuvan kiireen ja hädän keskelle.” Hänen mielestään some saa ihmiset vertaamaan itseään jatkuvasti toisiin. Ihmiset ovat toki kautta aikojen verranneet itseään tuttuihin ja naapureihin, ehkä julkkiksiinkin, uutta on mittakaava, joka tuo jatkuvasti silmillemme pätkiä tuttujen lomamatkoilta, juhlista ja muista elämän kohokohdista. Usein somea päivystetäänkin aamusta iltaan ja päivästä toiseen, ettei vain jäätäisi paitsi jostain oleellisesta. Mutta kyttäämisestä voi luopua, kuten eräs Me Naisten lukija teki. “En jaksanut enää tykätä ja lukea toisten jokapäiväisiä juttuja tai katsella ja kommentoida kavereiden alati vaihtuvia proliifikuvia. Aikaa on nyt paljon enemmän esimerkiksi kodin askareisiin, ulkoiluun ja lukemiseen.”
“Someton syyskuu” ei tarkoita täysin sometonta kuukautta, vaan somessa saa toki tehdä töitä ja Whatsappia ja Facebookin meseä voi käyttää. Sen sijaan vapaa-ajan käyttöä vähennetään eri tavoin. “Kylmät kalkkunat” pysyttelevät somesta kokonaan erossa, “ahkerat mehiläiset” eivät käytä henkilökohtaisia sometilejään töissä tai koulussa, “seuraperhoset” eivät someta seurassa, “yöpöllöt” eivät someta iltakuuden jälkeen ja “nukkuvat koirat” eivät someta makuuhuoneessa. Kokeilepa vaikka olla pari päivää “nukkuva perhoskoira”. Sometutkija Suvi Uskin mielestä “aikaa pitäisi pyrkiä jäsentämään niin, että voi käyttää someen hyvällä omallatunnolla osan päivästä, muttei roiku siellä koko ajan.” Sekä Uskin että Jyväskylän yliopiston professori Juha T. Hakalan mielestä somesta on tullut varsinainen kansantauti. Kännykät kaivetaan esiin heti, kun joutuu hetken odottamaan. Jos tylsät hetket oppisi käyttämään hyväksi, jäisi omille aivoille tilaa luoda ja oivaltaa. Uskallatko kokeilla?