Vapaaehtoistyö – miksi vaivautua?

Tämä kolumni on julkaistu alunperin
Suur-Jyväskylän Lehdessä 24.4.2019

Mielikuvissani vapaaehtoistyö liittyy aikaan, jolloin rakennettiin hartiapankilla koteja…

ja koko kylä kiersi naapureidenkin pelloilla. Talkoilla saatiin työt nopeammin tehtyä, voitiin vaihtaa kuulumiset ja saatiin myös vatsat täyteen emäntien herkkuja.

Ennen talkoisiin liittyi myös sosiaalista ja taloudellista pakkoa, mutta nykyään entistä useampi saa elantonsa kotinsa ulkopuolella toimisto- ja asiantuntijatöissä, asuu kerrostalossa ja rakennuttaa kotinsa muilla. Tarvitseeko meidän enää auttaa naapuria ja kuka se naapuri edes on? Kenties ihminen, joka tekee toisessa yrityksessä samoja töitä kuin sinä tai asioi lähikaupassasi? Emmekö me ole ansainneet töiden jälkeen oman kotisohvamme, viihteemme ja kaupasta kannetut herkkumme? Ja ne kuulumiset nyt on niin helppo tarkistaa omasta kännykästäkin?

Kansalaisareena teki vuosi sitten kyselyn tuhannelle ihmiselle. Heistä 40 % kertoi tehneensä viimeisen kuukauden aikana vapaaehtoistyötä: he muun muassa auttoivat tai neuvoivat, osallistuivat talkoisiin tai ystävätoimintaan, olivat mukana tapahtumajärjestelyissä, tekivät hallinto- tai luottamustehtäviä, tiedottivat, esiintyivät, hankkivat varoja, tekivät ruokaa, siivosivat ja kuljettivat. Aikaa tähän kului keskimäärin vähän alle neljä tuntia viikossa. Neljännes vastaajista tekivät vapaaehtoistyötä ilman järjestön tai yhteisön organisointia. Tärkeimpiä syitä siihen, miksi peräti 60 % vastaajista ei osallistunut vapaaehtoistyöhön oli se, ettei heillä ollut aikaa tai kukaan ei ollut heitä pyytänyt. Yli puolet heistä kyllä sanoi, että jos pyydettäisiin, he toki osallistuisivat!

Siinä missä joku tekee vapaaehtoistyötä hyödyntämällä taitoja, joita omassa työssä ei voi käyttää, minä toimin pitkälti someosaamiseni kautta. Järjestän someammattilaisten tapahtumaa, edistän somessa kierrätystietoutta Kiepaus-brändillä, osallistun Lievestuore-brändin rakentamiseen ja annan ilmaisia vinkkejä seuraajilleni ja tutuilleni. Kun kuulin, että Wikimedia-yhteisön vuoden tärkein tapahtuma, Wikimania, järjestetään tänä vuonna ihan naapurissa, tarjosin Tukholmaan viestintäapua. Auttamisesta tulee hyvä mieli, tutustun ihmisiin ja opin paljon uusia asioita, joita voin hyödyntää myös omassa työssäni. Oikeusministeriön vuonna 2009 julkaiseman selvityksen mukaan “uhrautuvasta” vapaaehtoisuudestakin onkin siirrytty “kohdistettuun ja vastikkeelliseen” osallistumiseen. Osallistumisen pitäisi olla helppoa ja mielekästä, ei kai siihen muuten vapaa-aikaansa käyttäisi, mutta sillä pitää olla myös jokin merkitys: ihmiset haluavat yhä tuntea itsensä tarpeellisiksi.


PS. Sain apua tämän kolumnin kirjoittamiseen Twitterissä ja Facebookissa @skafsome (Järjestöt ja sosiaalinen media – Non-profits and social media)-ryhmässä. Kiitos avusta ja keskusteluista, taisimme oppia kaikki jotain uutta!

Heräsikö ajatuksia? Lue lisää

Johannan somekolumneja