Hello Kitty hurmasi Nokian naisen
Tämä kolumni on julkaistu Suur-Jyväskylän Lehdessä lokakuussa 2022.
Ilmaisemme identiteettiämme kulutusvalinnoillamme. Tärkein esine lienee kännykkä, jota kuljetamme mukanamme paikasta toiseen ja jota hipelöimme tutkimusten mukaan jopa parisataa kertaa päivässä, enemmän kuin läheisiämme. Siksi luopuminen Nokian kännykästä oli minulle käänteentekevää. Aloitin nokialaisten käyttämisen jo ennen 11 vuoden Nokia-uraani. Ja “onnenpotkujeni” jälkeen jatkoin nokialaisten parissa. Tai no, käytin välillä myös Jollaa, jota entiset nokialaiset valmistivat. Yli neljännesvuosisadan kestänyt suhteeni suomalaisiin puhelimiin päättyi tylysti puhelinkauppiaan lakoniseen toteamukseen: “merkkiuskollisuus on oikeastaan ainoa syy ostaa Nokia – kaikki muut puhelimet ovat parempia”. Asiaa muutaman viikon nikoteltuani ja verkostoani haastateltuani ostin aasialaisen puhelimen, joka hämmästytti toden teolla Nokian insinöörien puhelimiin tottuneen.
Uusi puhelimeni huokutteli minua puoleensa esimerkiksi esittelemällä oma-aloitteisesti kauniita kuvia maailmalta, uutisia kuninkaallisista ja herkullisia reseptejä. Parin päivän jälkeen tajusin, että vaikka nämä nostot olivatkin mielenkiintoisia, halusin kuitenkin edelleen itse päättää siitä, mitä kännykästä milloinkin katson. Myös somepalveluiden algoritmit viekoittelevat minua omien sisältöjensä pariin, mutta on eri asia joutua liehakoiduksi jo ennen kuin on edes avannut puhelimen näppäinlukitusta.
Löytäessäni puhelimeni animoidut teemat olin kuitenkin myyty. Tiimari-lapsuuden viettäneenä Hello Kitty-maailma lumosi ja nyt kännykkäni ruudussa sataakin banaaneita ja mansikoita ja kun avaan kännykän, suloinen eläinporukka säntää vilkuttamaan minulle. Awww – kawaii! Ymmärsin, että puhelimeni ainoa tavoite on saada minut rakastamaan itseään, kun taas minun kannattaisi esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Luulen, että someaktiivi tietokirjailija Jenni Janakka on ollut saman asian ääressä. Hän nimittäin kertoi Helsingin Sanomille vaihtaneensa puhelimensa taustakuvan harmaaksi muistuttaakseen itseään siitä, että kännykkä on hänelle vain työväline. Hyvä pointti, mutten ole silti vielä valmis hylkäämään Kikiä ja Lalaa!
Puhelinseikkailuni sai minut miettimään. Minulla ei ole enää henkilökohtaista suhdetta kännykkäni valmistajaan, ja ehkä siksi aloin etsiä edes jonkinlaista tunnesidettä laitteeseen lapsuuteni hahmoista. Voisiko HMD Global hyödyntää enemmän suomalaisuutta? Voi miten ihanaa olisi, jos Pikku Myy irvistelisi minulle ruudun takaa! Puhelimen teeman voisi omistaa suomalaisille design-klassikoille ja soittoääni löytyisi jostain Sibeliuksen ja Nighwishin väliltä. Käyttäisitkö rinta rottingilla puhelinta, joka muistuttaisi sinua suomalaisuuden ytimestä?