Kriisistä kriisiin
Tämä kolumni on julkaistu Suur-Jyväskylän Lehdessä maaliskuussa 2022.
Tästä keväästä tuli taas hyvin erilainen kuin odotimme. Kolmannen koronakevään kruunuksi harvempi osasi pelätä sotaa, mutta sellaisen saimme, pyytämättä ja yllättäen. Kriisistä toiseen siirtyessämme olemme oppineet arvostamaan uudella tavalla esimerkiksi terveyttä, luontoa, läheisten kohtaamista, kulttuuria, omaa rauhaa ja sananvapautta. Suomalaiset ovat onnellinen ja onnekas kansa!
Kahdessa vuodessa kotimme ovat muuntautuneet ehkä ensimmäistä kertaa työpaikoiksi. Lyhentynyt työmatka on helpottanut arkea. Etäkokousten ja -koulutusten myötä omalta kotisohvalta tai lenkiltä pääsee pitkälle.
Olen hyödyntänyt uusia etämahdollisuuksia kahdessa valmennusohjelmassa. Tekniikan akateemiset tarjosivat jäsenilleen puolen vuoden mittaisen vertaismentorointiohjelman, jonka kautta olen jutellut kolmen viikon välein mentoriparini kanssa. Keskustelut ovat olleet voimaannuttavia ja rauhoittaviakin, yksinyrittäjä kun ei kuule, mitä työpaikkojen kahvihuoneissa oikeasti puhutaan. Vaikka mentorointiohjelma pian päättyykin, sovimme, että keskustelut jatkuvat. Oman parini lisäksi kohtasin ohjelmassa myös muita tekkiläisiä. Eräs heistä istui autossa odottamassa lastaan harrastuksesta, kun hän hätkähdytti itseään toteamalla, miten hienoa on ollut tutustua uusiin ihmisiin tällä tavalla kasvotusten. Niin, siis ruudun kautta, hän korjasi. Satunnaisista virtuaalikohtaamisista on tullut aiempaa aidompia ja luontevampia, niiden avulla voidaan rakentaa myös luottamuksellisia suhteita.
Toista hanketta vetää Kuopiosta ponnistava, mutta koko maassa toimiva Design Union, joka tarjosi keskisuomalaisille luovan alan yrittäjille myös puolen vuoden mittaisen valmennusohjelman yhdessä Keski-Suomen ELY-keskuksen kanssa. FOB-valmennus on tutustuttanut minut kolmeenkymmeneen eri tavalla luovaan osaajaan. Me kuvaamme, kirjoitamme, teemme käsitöitä, suunnittelemme, esiinnymme, koulutamme ja valmennamme. Ohjelma on saanut meidät miettimään yritystoimintaamme uusilla ja luovilla tavoilla. Lähelle on vaikea nähdä, sanotaan. Kun on toiminut jo 11 vuotta yrittäjänä, jää helposti paikalleen jumittamaan: näinhän minä olen aina tehnyt, kyllä tämä toimii. Mutta voisikohan se toimia paremmin, jos tekisitkin näin, minua on haastettu – ja ihan aiheesta! Hankkeen myötä olenkin innostunut ihan uudella tavalla yrittämisestä.
Samalla viikolla, kun sain hierottua myyntiprosessini uuteen uskoon, alkoi sota. Kaiken muun tunnevyöryn ohessa lamaannuin: eihän nyt ole sopiva aika myydä. Tajusin kuitenkin, ettei yhden miehen päätös voi lamaannuttaa suomalaista yritystoimintaa – tai minua. Ismo Alankoa lainatakseni: “Vittu, eletään / Vielä, kun ehditään.” Suomalaiselle sisulle on taas käyttöä.