Lisää kiireettömyyttä syksyysi
Tämä kolumni on julkaistu hieman lyhyempänä Suur-Jyväskylän Lehdessä 30.9.2020.
Elokuun lopussa 34-vuotias tietokirjailija Eeva Kolu kertoi Ylen jutussa saaneensa kolme kertaa burn outin. Yhtenä syynä siihen oli riittämättömyyden tunne, jonka älylaitteiden jatkuvat hälytykset saavat aikaan.
“Olo on kuin olisi aivan loppu, vaikkei varsinaista kiirettä olekaan.”
Siitä, että osaa säätää hälytykset kohdalleen on tullutkin uusi kansalaistaito. Johda laitteitasi, älä anna niiden johtaa sinua. Edes sähköposteista ei ole pakko tilata ilmoituksia, riittää, kun luet ne muutaman kerran päivässä, tai vaikka kerran tunnissa, jos työsi sitä vaatii. Jos jollakin on tärkeää asiaa, hän tulee toivottavasti luoksesi tai soittaa sinulle.
Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan vastaa enää puhelimeen, joten meidän pitää myös oppia, miten kenenkin tuttavamme saa parhaiten kiinni. Joku ei lue Facebook-viestejään, toinen ei huomaa tekstiviestejään. LinkedInissä tuttavani ihmetteli, miksi jopa tiimit käyttävät rinnakkain useita erilaisia viestintäsovelluksia, vaikka asiat olisi mahdollista hoitaa yhdellä tai kahdella valitulla työkalulla. On hankalaa, kun joutuu vilkuilemaan useita kanavia samankin projektin tiimoilta ja muistella, oliko tästä asiasta puhuttu Slackissa, WhatsAppissa, sähköpostissa vai Teamsissä?
“Ei saa näprätä kännykkää jatkuvasti, mutta viesteihin on vastattava heti”,
kuvailee Kolu nykyajan ristiriitaisia vaatimuksia. Onko oikeasti näin?
Hyvin tärkeää on myös tietää somepalveluiden toimintaperiaatteet: ne haluavat saada käyttäjät viettämään yhä pidempiä ja pidempiä aikoja palvelunsa parissa, jotta niille tulisi enemmän tilaisuuksia mainosten näyttämiseen. Emmehän me nyt niin hölmöjä ole, että katsoisimme ensin kymmenen mainosta, jotta pääsisimme sisältöjemme ääreen? Tähän heräsin taannoin, kun huomasin muutoksen Instagramin sisältövirrassa: kun olen katsonut seuraamieni tilien viime aikaiset päivitykset, eli saanut “tehtävän” suoritettua, Instagram antaakin minulle uuden tehtävän: katso myös nämä päivitykset, joita sinulle suosittelen. Enpäs katso, kapinoin.
Itsekuria tarvitaan myös suoratoistopalveluiden kanssa. Ennen vanhaan, kun sarjoja seurattiin televisiosta, uutta jaksoa joutui odottamaan viikon. Nyt on helppo uppoutua tuntikausiksi sarjojen pariin. Jospa katsoisin vielä yhden jakson. Ja vielä yhden? Sarjojen rakenne on tehty koukuttavaksi: jakso päättyy dramaattiseen koukkuun, jonka loppu on nähtävä. Mitä jos lopettaisitkin katselun siihen, että loppuratkaisu paljastuu, hyvissä ajoin ennen seuraavan koukun esittelyä?
Tuttavani kertoi, että kun etätyöt loppuivat, häneltä poistui myös mahdollisuus päiväuniin. Harmi, joissakin työpaikoissahan on niillekin varattu tila. Kevät saattoi opettaa, että pidempi yöuni tuo ryhtiä koko päivään, happihyppely avaa puhelinpalaveriin uusia ulottuvuuksia, asioita voi hoitaa aiempaa tehokkaammin tai että työmatkoista säästynyttä aikaa voi käyttää perheeseen ja harrastuksiin.
Jos löysit keväällä entistä parempia tapoja tehdä töitä tai suoriutua arkiaskareista, oppeja kannattaa vaalia syksylläkin.